30.4.2011

Aooo-ooooh! Eli huhtikuun viimeinen

Aloitin tämän jo, että "työläiset juhlivat työnväenjuhlapäivää luonnollisesti töissä". Mutta sitten tajusin, että huomennahan se vappupäivä vasta on. No mut töissä ollaan joka tapauksessa, eli juhlinta jää jälleen kerran väliin. Noh, se ei todellakaan haittaa, sillä onneksi täälläkin voi kuunnella musiikkia ja tanssahdella (jälkimmäistä tosin vain silloin, kun asiakkaita ei ole näköpiirissä).



The Ark ei ole koskaan ihan täysillä iskenyt, mutta onhan tämä nyt oikein pätevää vappumusiikkia!

26.4.2011

Day 01 - your favorite song

Pitkän miettimisen jälkeen päätin tarttua tähän vain noin joka paikassa kiertäneeseen haasteeseen. Ihmiselle, joka valitsee lähikaupassa paprikoita keskimäärin seitsemän minuuttia, tällaisten valintojen tekeminen aiheuttaa tuskaista puhinaa. Mutta sitten sen keksin - hei, eihän mun tarvitse valita vaan yhtä biisiä! Koska olen aikuinen ja tää on mun plogi, saan tehdä tästä jutusta just sellaisen kuin haluan.

Hymy meinasi kuitenkin jo hyytyä, kun tajusin ensimmäisen kohdan olevan melkeinpä mahdoton. Ajatus siitä, että voisin valita kaksi tai vaikka kolmekin biisiä ei juuri lohduttanut. Pohdin ja puntaroin, kunnes päätin valita jotain, mikä olisi sopinut moneen muuhunkin kohtaan. Olkoon tämä nyt paras, koska jotkut biisit ne eivät vaan vanhene.

25.4.2011

I'm tired of all your friends

No mutta soo soo, nyt täytyy antaa noottia itselleen. Helmi- JA maaliskuun kuukauden parhaat jäivät valitsematta, enkä oikeastaan tahdo pälyillä enää taaksepäin. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että maaliskuun paras tapahtuma oli epäilemättä Nattiksen syntymä.

Tätä kevättä on hallinnut aika pitkälti yksi biisi.



Levyä on tullut kuunneltua vähän sieltä täältä puolihuolimattomasti. Mutta perkele. Olen palannut takaisin yläasteelle.

Kiitos.

18.4.2011

Kyllä minäkin kun kerran muutkin... Pari sanaa vaaleista

Kansa on puhunut.

Perussuomalaiset ovat iso ja pelottava mörköjoukko, joka tulee ja tuhoaa koko Suomen kertaheitolla. Näinköhän, kysyn vaan?

Olen ehkä tässä kohtaa ankea pessimisti, mutta en mitenkään jaksa uskoa, että tämän maan asiat muuttuvat juuri suuntaan tai toiseen, vaikka 34 ihmistä enemmän alkaa nyt sitä älytöntä kansanedustajapalkkaa perussuomalaisuuden nimissä nostaakin. Suomessa tuntuu vallitsevan hyvin vahva paljon puhetta, vähän toimintaa -meininki, joka pitää tehokkaasti huolen siitä, että minkäänlaisia muutoksia ei yleensä saada toteutettua. Neljä vuotta sitten jauhettiin ihan samoista asioita kuin nytkin, ja mitä on saatu aikaan? On uutisoitu Urpilaisen verkkosukkahousuista ja Kiviniemen turkiksista, puitu muutamia (vaali)rahoitusskandaaleja, kohistu homojen oikeuksista (koska joillekin on näköjään jäänyt vieläkin epäselväksi se, että samat oikeudet kuuluvat kaikille, oli seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa) ja hankittu parit torkkupeitot.

En tahdo elää maassa, joka haikailee takaisin menneisyyteen. Ehkä kaikki oli ennen paremmin, mutta kun ei se 50-luku tule sieltä takaisin, vaikka kuinka haluttaisiin. Enkä myöskään voi ymmärtää tätä konservatiivisuuden määrää, joka tässä maassa tuntuu olevan valloillaan. Että kyllä tämä vaalitulos sikäli huolettaa minuakin. Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ollaan aika tavalla metsässä yhden jos toisenkin asian kanssa. En siltikään ymmärrä sitä persupelkoa, joka tuntuu ainakin minun Facebook-seinälläni vallitsevan. Vaikka se Soini iso mies onkin, niin ei hänelläkään sentään sen kummempia taikavoimia taida olla. Yksi ihminen voi toki hämmentää soppaa, mutta valmiiksi asti hän ei sitä yksin saa keitettyä. Eikä saa, vaikka kutsuisi ne kaikki kolkytyhdeksän kaveriaankin mukaan. Ja eivät kai Perussuomalaisetkaan äärimmäisen pahoja ihmisiä voi olla, kun kerran niin moni heitä on äänestänyt. Tai jos näin on, niin sitten vika on kyllä meissä äänestäjissä, ei puolueessa.

Pääpointtini tässä koko jutussa lienee kuitenkin siis se, että on turha etukäteen huolestua siitä kuka tekee, jos mitään ei kuitenkaan loppujen lopuksi saada aikaan. Neljä vuotta on lyhyt aika, kun yksi vuosi menee ihmetellessä, toinen jaaritellessa, kolmas tapellessa ja neljäs uusiin vaaleihin valmistautuessa.

Ja ihan vain selvyyden vuoksi - minun ääneni meni Vasemmistoliitolle.

6.4.2011

Tulossa viinipitoinen hiilihydraattidietti

Taannoisesta listasta jäi uupumaan eräs vallan tärkeä seikka. Loppusyksystä alkoi energia olla tooo-della vähissä eikä oikein mikään tuntunut kivalta. Olen sillä tavalla rasittava persoona, että mulla olisi hyvä olla aina jotain odotettavaa. Jotain mikä edes vähän jännittää.

Onneksi lähipiirini koostuu niin reipashenkisistä ihmisistä, että niiden kanssa voi esimerkiksi varata matkan Italiaan! Toukokuussa siis reissataan T-Boyn kanssa eli nyt on taas jotain odotettavan arvoista tiedossa. Lennot ollaan varattu jo hetki sitten, matkustuspäivät ovat 29.5. sekä 7.6. Reilu viikko pörrätään jossain Milano-Venetsia-Firenze-Portofino -akselilla ja matkaa olisi tarkoitus taittaa junalla. Majoitus on tällä hetkellä varattu vasta Venetsiasta, eikä sen suuremmin olla vielä muita punkkauspaikkoja mietitty. Olemmehan villejä ja vapaita travellereita, jotka eivät säännöistä ja aikatauluista piittaa!

Jep.

Olin Italiassa, tai tarkemmin sanottuna Roomassa, äidin kanssa elokuussa 2008. Rooma oli huikea paikka ja ko. reissusta jäi pelkästään hyviä muistoja. Erityisesti mieleen jäivät mahtava ruoka, ällistyttävä arkkitehtuuri sekä uskomaton helle. Saan kuviteltua vieläkin aika tarkasti miltä ensimmäinen siellä nautittu ruoka-annos maistui (siis maistan sen maun ihan oikeasti suussani... weird). Toiseksi viimeisenä lomapäivänä sanoin äipälle, että en enää edes jaksa katsella ympärilleni, koska jokaisessa rakennuksessa on jotain hienoa ja ihmeellistä. Koko ajan ei millään jaksa kulkea pää ylhäällä niska vinossa tiiraamassa ikkunalautoja ja kattokoristuksia. 


Tästä matkasta tulee hieman erilainen, mutta taatusti aivan yhtä hyvä! Sitä ennen aion kuitenkin nauttia siitä faktasta, että taitavat ne kaikki lumet sittenkin sulaa vielä tämän vuoden aikana. Ja olisihan tässä parin seuraavan kuukauden aikana ihan sellaisia pienenpieniä opiskelu- ja duunikuvioitakin hoidettavana, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, keskityn fiilistelemään kevättä, ja vesisadetta.
Voi miten kivalta se voikin joskus tuntua!

1.4.2011

26.3.2011

"WILMA"
3215g ja 50cm