(Kuukauden video) Elämää, täydellistä

Ja samalla myös kuukauden biisi ja bändi.
Aamen.

(Kuukauden biisi) Tunnelmointia 70-luvulta

Palataan hetkeksi vielä vuoden 2010 puolelle. Joulukuu oli musiikillisesti melko mitäänsanomatonta aikaa, vaikka loppukuusta pääsinkin muutaman hyvän levyn avulla eroon tuosta aina-niin-ikävästä kyllästymisen tunteesta, joka iskee silloin, kun tuntuu, että kaikki hyvä tässä maailmassa on jo ainakin kertaalleen tehty, kuultu ja koettu. Voin kuitenkin kiittää suurempia voimia siitä, että olemassa on sentään aina joku, johon ei koskaan kyllästy...

...Tom Waits!

Jos elämäni olisi elokuva (ajatus, joka on mielestäni äärimmäisen kiehtova), haluaisin roolihahmoni olevan hieman melankolinen, mutta kuitenkin tietyllä tapaa toiveikas henkilö, joka istuu pimeässä nurkassa tupakansavun ympäröimänä kuuntelemassa I Hope That I Don't Fall In Love With You:ta samalla kun vesisade ropisee baarin ikkunaan.

Tällä hetkellä istun baarin sijasta kotona, tupakkaa ei ole lähimaillakaan ja lumisadekin loppui juuri. Closing Time (1973) on silti soinut täällä viime kuukausien aikana huomattavan paljon. Ja tulee varmaan aina soimaankin, onhan se ehdottomasti yksi lempilevyistäni. Ol'55 aloittaa tämän hienon, hienon levyn, joten kuunnellaan hetki sitä.




No miksi sitten valitsin juuri tämän biisin joulukuun parhaaksi? Muuten niin haikeista lyriikoistaan huolimatta siinä sanotaan, että and now the sun's comin' up.

Ja minä alan aina heti joulun jälkeen odottaa kevättä.

Kuva

(Kuukauden levy) Rap ja Reggae

Vaikka onkin jo joulukuu, haluan silti julkistaa oman lempparilevyni marraskuulta. Tämä on sikäli omituinen valinta, että tällaista musiikkia tulee kuunneltua todella harvoin. Reggaeta kuuntelen kyllä erityisesti kesäisin jonkin verran, mutta rap-musiikki ei ole kolahtanut oikeastaan koskaan, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nyt pääsivät kuitenkin Nas ja Damian Marley yllättämään.

Distant Relatives:n selvänä teemana on Afrikka. Nas on syntyperäinen newyorkilainen ja Damian kotoisin Jamaikalta, mutta kaipa heillä sitten jotain suhteita sinnepäin on. Minä en juurikaan ole pohtinut näiden biisien sanoituksia, koska fiilis on ollut se ratkaisevin tekijä. Eli miehet olisivat voineet periaatteessa höpötellä vaikka pölynimureista...

Nashan on aloitti uransa jo 90-luvun alkupuolella, mutta en kyllä tiedä hänestä juuri mitään. No juu, on Kelisin kanssa naimisissa ja Got Yourself a Gun jää soimaan päähän. Siinäpä se. Damian sen sijaan on hieman tutumpi, onhan hänen isänsä yksi suosikeistani. Welcome to Jamrock on yksi harvoista kyseisen musiikkityyliin levyistä, joita olen ihan oikeasti kuunnellut melko paljonkin (ja niin tosiaan, Road to Zionissa vierailee Nas.. suosittelen kuuntelemaan, se on mielettömän hyvä).

Pidän siitä, että tällä levyllä on hyvinkin leppoisen kuuloisia biisejä, mutta myös dancehallmaisia rytmejä löytyy. Harmi, kun en huomannut tutustua tähän levyyn jo keväällä, sillä tämä on minusta oikein oivaa kesämusiikkia. Mutta kyllä tämä toimii näin pimeälläkin.

Kuuntele ainakin: maaginen Patience, jammailtava Nah Mean, piristävä Count Your Blessings ja rauhoittava Africa Must Wake Up.
Skippaa: My Generation, jos et kestä lapsikuoroja.