Mitä tajusin Rumassa lauantaina?

Oon ennen ajatellut, että Shuffle on vähän tylsä biisi. Mut eihän se ookaan!
Once you get the feeling it...

Lily ja M.I.A. toimivat näköjään aina, vähän niinku ajasta ja paikasta riippumatta. Toivottavasti vielä vuosienkin päästä baareissa pääsee ampumaan Paper Planesin tahdissa, koska se nyt vaan sattuu olemaan hauskaa.

Lykke Li:llä on yksi hyvä biisi! Jopa niin hyvä, että eipä täällä ole asiakkaille tänään juuri muuta soitettukaan.

Ilmeisesti jossain dj:ille suunnatussa ohjekirjassa on kohta, jossa lukee, ettei yksikään setti ole kunnollinen ilman muutamaa kymmenminuuttista yntsyntsynts-jumitusta, joiden aikana osa voi reivata itsensä transsiin ja osa tylsistyä kuoliaaksi. Saa ihan arvata kumpaan osaan mä kuulun.

Kaikki ne lukuisat musiikkiblogien parissa lorvitut tunnit maksoivat itseään hieman takaisin, sillä tunnistin lähes kaikki illan aikana soineet biisit. Tuleekohan mustakin kohta se sellainen hipsteri?


Sitten tämä pakollinen "ai niin" vielä: tarvitaan vain Firestarter ja sitten keski-ikäistyvillä kauluspaitamiehillä lähtee muuvit ihan lapasesta.

Neljän päivän kesäloma

Aika siistiä on nyt kyllä! On torstai ja mä voin ihan luvan kanssa olla perjantai-fiiliksissä, eikä töitäkään tarvitse ajatella seuraavan kerran kuin vasta tiistaina. Aion mennä töistä suoraan kirjastoon ja maleksia siellä pitkään. Sitten ehkä kaupan kautta vanhempien luokse nukkumaan päikkärit ja illalla uimaan, mikäli ukkonen on siiheksi väistynyt muualle. Lupaan, että tämän pitkän viikonlopun aikana...
... vietän aikaa kavereiden kanssa
... kuuntelen musiikkia ja luen
... nukun tarpeeksi
... urheilen
... en murehdi turhia

Purrrr

En osaa koodata ja bloggeriin menee hermo. Banneri on jättiläinen, mutta olkoon. Mun piti tänään kuljettaa kameraa mukana ja nappailla päivän aikana kuvia. Onneksi unohdin aamulla koko jutun, sillä tämä päivä on ollut typerä, ikävä ja masentava. En malta odottaa, että kello lyö neljä, koska sitten istun autoon, laitan Wolfmotheria tai jotain soimaan ja unohdan koko tyhmän työpaikan.

Loppuun vielä kahvikupittelukuva itsestäni. Ihan vaan siksi, koska en keksinyt muutakaan. Ja Venetsiassa sentään kaikki oli mukavan leppoisaa. Tuostakin kahvilasta sai hyvää leipää ja isäntä soitti vain Dire Straitsia.  

 

Täällä voisi sen sijaan tällä hetkellä soittaa vaikkapa tätä biisiä repeatilla pari tuntia.

Buhuu.

Varmaan ihan kohta tulen töihin kotelomekossa ja alan käyttää baarissa korkkareita...

... sillä ostin toissapäivänä kaksi huulipunaa.

Toinen on kirkkaanpunainen ja toinen sellainen tosi hippop nude.

Molemmat Evelinen Aqua Platinumeja (kuulostaapa... hmh... vesipyssymäiseltä) ja hintaa 3,99/kpl. Ostopaikkana Tarjoustalo.

Hittoon diorit, chanelit ja maxfactorit; tytöksihän voi muuttua todella halvalla!

Lienee turha mainita, että nuo ovat tämän 22-vuotiaan neitosen ensimmäiset punat.

Heinäkuun ekana päivänä...

... turhaudutaan ihmisiin, joita ei saa tavoitettua sitten niin millään. Tuut-tuut-tuut... Argh!

... kuunnellaan itkua pidätellen työkavereiden lomajuttuja.

... yritetään jälleen kerran löytää positiivisia puolia lomattomuudesta, toistaiseksi siinä vielä kuitenkaan onnistumatta.

... odotetaan kiireetöntä lauantai-iltaa, jolloin voi rauhassa katsoa Hercule Poirot'ia dvd:ltä.

... samanaikasesti sekä rakastetaan että vihataan hellettä. Kuumuus on ihanaa, ilmastoimaton auto ei.

... kastellaan kukkia.

... haaveillaan Venetsiasta. 

... raahaudutaan rokkialueen ulkopuolelle viettämään kesäiltaa parin hyvän ystävän kanssa.

... tuhlataan ihan pikkuisen työaikaa kirjoittamalla tekstiä blogiin. Mut hei, ei tähän menny ku viisi minuuttia!

A & J

Jopas on mennyt aika taas eteenpäin. Viime kerralla olin aika päissäni aussihippiäisten vierailuista, mutta nyt hurmos alkaa olla jo väistynyt ja tilanne jotakuinkin normaali. Vähän piti kuitenkin käydä tuulettamassa päätä tuolla eteläisessä Euroopassa, mutta siitä lisää myöhemmin. Jutellaan vielä vähän Anguksesta ja Juliasta.

Vaikka keikasta on kyllä jo nolon kauan aikaa.

Steve Smyth

 En aio analysoida iltaa läpi; kuinka hyvin setti toimi, kuulostiko soitto teknisesti hyvältä, miltä valot näyttivät (no, hyvältä). En yksinkertaisesti osaa kiinnittää moisiin asioihin huomiota ennen kuin ne ovat niin täysin perseellään, että vastasyntynyt lapsikin tajuaisi, että nyt mennään vauhdilla metsään. Kun fiilistaso on niin korkealla kuin minulla tuona toukokuisena perjantaina oli, en näe virheitä ennen kuin ne ovat sen verran isoja, että ne jyräävät kaiken muun alleen. Jos oikein keksimällä keksisin, voisin ehkä löytää keikasta jotain negatiivista sanottavaa. Se olisi kyllä täysin turhaa.

Angus & Julia Stone on minulle se duo/bändi, jonka koen hyvin vahvasti omakseni. Se ei liity siihen, että hyvin harva tuntemistani ihmisistä on koskaan siitä kuullutkaan. Minulla ei ole tarvetta päästä pätemään musiikilla, jota muut eivät tiedä. Kun ensimmäisen kerran kuulin Anguksen & Julian musiikkia, kaikki vain natsasi. Ja kuten aina löytäessäni jotain todella huiman mahtavaa, en välttämättä ole ensimmäisenä kovaan ääneen huutamassa asiasta muille. En koe tarvetta siihenkään. En halua salailla mitään, haluan vain nauttia tietyistä asioista rauhassa. Sen takia oli alusta asti selvää, että jos aussit joskus Suomeen asti musisoimaan päätyvät, menen keikalle yksin. 

Saavuin ihan hyvissä ajoin paikalle ja pääsin punkeamaan itseni eturiviin. Steve Smyth oli todellinen never heard -mies, mutta oikein viihdyttävä sellainen. Kun illan päätähdet astuivat lavalle, ajattelin, että tästä ei voi mitenkään tulla huono ilta. On vain niin kertakaikkisen hienoa olla katsomassa keikkaa, jossa esiintyjät oikeasti osaavat asiansa. Varsinkin Julia oli aivan erityisen valovoimainen, lahjakas ja suloinen. Julian ääni on joskus jopa vähän ärsyttävä levyltä kuunneltaessa, mutta livenä se kuulosti jotenkin erilaiselta, eikä häirinnyt lainkaan. Parrakas veli (mikä tää partajuttu muuten on, miksi kaikilla on nykyään naama täynnä karvoja?) tuntui jäävän vähän sivuun, mutta en pitänyt sitä ollenkaan huonona asiana. Siinä oli jotenkin tasapainoa. Ja jos Julia on söpö, niin sitä on kyllä Anguskin! Kovin tarkkaavaisesti tuli sisaruksia seurattua, koska huomasin taustabändin olemassaolon kunnolla vasta sitten, kun Julia heidät esitteli. Sellisti tosin ei tietenkään jäänyt huomaamatta, se oli jotenkin piristävä juttu. Muutenkin erilaisten soittimien käyttö on minusta lähes aina vain pelkkää plussaa.

Keikan jälkeen kohti rautatieasemaa hipsiessäni oli todella tyytyväinen siihen, että olin tosiaan tullut paikalle yksin. Ei tuollaisen keikan jälkeen huvita lähteä baariin juomaan Crowmooria ja höpisemään niitänäitä. Tuollaisen keikan jälkeen pohdiskellaan ja tullaan lopulta siihen tulokseen, että ehkä täällä sittenkin on vielä jotain hyvää jäljellä.

Etten kuulostaisi ihan täysin hurahtaneelta, selvennetään nyt vielä, että ei Anguksen & Julian livenä näkeminen mikään maailmaa mullistava juttu ollut. Mahtavan upea kokemus tosin, jollaisia aina silloin tällöin tarvitaan.

 Kuvat ihkaomia.

Eilistä iltaa eivät mitkään sanat riitä kunnolla kuvaamaan

Mutta more on that later, nyt jatketaan ristiäisvalmisteluja.

Kansallisviikonloppu

Eurooppalaiset ystävämme olivat taas ihan mistään mitään ymmärtämättömiä, koska eivät antaneet enempää pointseja meidän damdamdaa-Oskarille.

Saas nähdä kuinka kiekossa käy.

Aooo-ooooh! Eli huhtikuun viimeinen

Aloitin tämän jo, että "työläiset juhlivat työnväenjuhlapäivää luonnollisesti töissä". Mutta sitten tajusin, että huomennahan se vappupäivä vasta on. No mut töissä ollaan joka tapauksessa, eli juhlinta jää jälleen kerran väliin. Noh, se ei todellakaan haittaa, sillä onneksi täälläkin voi kuunnella musiikkia ja tanssahdella (jälkimmäistä tosin vain silloin, kun asiakkaita ei ole näköpiirissä).



The Ark ei ole koskaan ihan täysillä iskenyt, mutta onhan tämä nyt oikein pätevää vappumusiikkia!

Tulossa viinipitoinen hiilihydraattidietti

Taannoisesta listasta jäi uupumaan eräs vallan tärkeä seikka. Loppusyksystä alkoi energia olla tooo-della vähissä eikä oikein mikään tuntunut kivalta. Olen sillä tavalla rasittava persoona, että mulla olisi hyvä olla aina jotain odotettavaa. Jotain mikä edes vähän jännittää.

Onneksi lähipiirini koostuu niin reipashenkisistä ihmisistä, että niiden kanssa voi esimerkiksi varata matkan Italiaan! Toukokuussa siis reissataan T-Boyn kanssa eli nyt on taas jotain odotettavan arvoista tiedossa. Lennot ollaan varattu jo hetki sitten, matkustuspäivät ovat 29.5. sekä 7.6. Reilu viikko pörrätään jossain Milano-Venetsia-Firenze-Portofino -akselilla ja matkaa olisi tarkoitus taittaa junalla. Majoitus on tällä hetkellä varattu vasta Venetsiasta, eikä sen suuremmin olla vielä muita punkkauspaikkoja mietitty. Olemmehan villejä ja vapaita travellereita, jotka eivät säännöistä ja aikatauluista piittaa!

Jep.

Olin Italiassa, tai tarkemmin sanottuna Roomassa, äidin kanssa elokuussa 2008. Rooma oli huikea paikka ja ko. reissusta jäi pelkästään hyviä muistoja. Erityisesti mieleen jäivät mahtava ruoka, ällistyttävä arkkitehtuuri sekä uskomaton helle. Saan kuviteltua vieläkin aika tarkasti miltä ensimmäinen siellä nautittu ruoka-annos maistui (siis maistan sen maun ihan oikeasti suussani... weird). Toiseksi viimeisenä lomapäivänä sanoin äipälle, että en enää edes jaksa katsella ympärilleni, koska jokaisessa rakennuksessa on jotain hienoa ja ihmeellistä. Koko ajan ei millään jaksa kulkea pää ylhäällä niska vinossa tiiraamassa ikkunalautoja ja kattokoristuksia. 

Tästä matkasta tulee hieman erilainen, mutta taatusti aivan yhtä hyvä! Sitä ennen aion kuitenkin nauttia siitä faktasta, että taitavat ne kaikki lumet sittenkin sulaa vielä tämän vuoden aikana. Ja olisihan tässä parin seuraavan kuukauden aikana ihan sellaisia pienenpieniä opiskelu- ja duunikuvioitakin hoidettavana, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, keskityn fiilistelemään kevättä, ja vesisadetta.
Voi miten kivalta se voikin joskus tuntua!

26.3.2011

"WILMA"

3215g ja 50cm

Vassup?

No huhhuh, taukoa on taas pidetty. Vaan mitäpä asiasta stressiä ottamaan; jatketaan eteenpäin!

8 asiaa, mitä helmikuun aikana ja maaliskuussa tähän asti on tapahtunut:

1. Kouluahdistusta aina vaan. Siitä en oikeastaan viitsi tämän enempää edes kirjoitella, ettei ala heti masentamaan.
2. Sen verran täytyy koulusta kuitenkin mainita, että ruotsin kurssi tuli läpäistyä, vaikka sitä vähän epäilinkin. Suhteeni ruotsin kieleen on hieman ristiriitainen, enkä suinkaan aina ole sitä ihan täysillä rakastanut. Enimmäkseen kuitenkin pidin ruotsin opiskelusta sekä yläasteella että lukiossa, mutta kuinkas sitten käykään, kun kieltä ei pariin vuoteen puhu sanaakaan? Ei hyvin. Suullinen tentti ei paljon huonommin olisi voinut enää mennä, mutta kakkonen tuli ja heittämällä läpi - kiitos hövelin opettajan!
3. Olin ensimmäistä kertaa lätkämatsissa. Jokerit-HIFK talviklassikko stadikalla oli hieno kokemus raikkaan ulkoilman, riemukkaan tunnelman ja upean ilotulituksen ansiosta. Finlandia-hymnin aikana sain ihan todenteolla pidätellä kyyneleitä, niin vaikuttavalta se tuhansien ihmisten kesken tähtitaivaan alla jaettuna kuulosti (ei tainnut kyllä olla tähtitaivasta, koska vähän tiputteli lunta, mutta en keksinyt parempaakaan sanaa kuvaamaan niitä puitteita). Matsi oli siis osa serkkuni 30-vuotissynttäripäivää, joka oli muutenkin vallan mukava.
4. Ihan todellako alan olla jo siinä iässä, että ystävät lisääntyvät ja menevät naimisiin? En melkein tohdi sitä uskoa, mutta koska yhtenä helmikuun sunnuntaina tuli puettua pyhävaatteet päälle ja suunnattua naapurikaupunkiin kaverin muksun ristiäisiin, on kai vaan pakko hyväksyä tosiasiat. Mutta sanonpa vaan, että siinä vaiheessa kun minulta aletaan udella josko naimisiinmeno tai lastenteko alkaisi olla ajankohtaista, saan pienimuotoisen paniikkikohtauksen. Jonkinlainen peterpansinkkuelämää-syndrooma vaivaa siis minuakin. No joo, kaverin pikkumies on kuitenkin hyvin suloinen tapaus.
5. Vauvoja syntyy toki lisääkin. Siskon (oletettua) tyttöä odotellaan saapuvaksi maailmaan jo puolittain kärsimättömästikin, ainakin nyt, kun laskettu aika jo oli ja meni. Eli ihan any day now minusta tulee täti ja se on huikeaa!
6. Maaliskuun eka lauantai vietettiin läksiäisten merkeissä; oli vähän pizzaa, porkkanakakkua, viiniä ja kämppä täynnä kovaäänisiä tyttöjä... Yksi parhaista ystävistäni otti ja lähti New Yorkiin työharjoitteluun ja viettää siellä koko loppukevään. Ihanaa, kun jotkut tosiaan tekevät unelmistaan totta, eivätkä vain haaveillen puhu niistä niin kuin -köh köh- allekirjoittanut ehkä tekee.
7. Olen minäkin sentään jotain uutta aloittanut! Nimittäin työharjoittelun. Tällä hetkellä pörräilen päivät eräässä päihdehoitolaitoksessa ja täytyy kyllä sanoa, että olen tykännyt (lähes) joka hetkestä. Pää on vielä reilun kahden viikon jälkeenkin pyörällä, mutta ei se ole menoa haitannut. Kenties saan kirjoitettua tänne asiasta vielä jotain lisääkin, kunhan tämä alkuhämmennys tästä vähitellen poistuu.
8. Koira täytti eilen kokonaiset kolme vuotta ja se oli toki merkittävä päivä, vaikkei juhlia suurella porukalla juhlitukaan. Ensimmäisissä synttärijuhlissa oli kuitenkin läsnä niin koira- kuin ihmisvieraitakin ja tarjolla kakkua sekä muita herkkuja. Tänä vuonna riitti, että päivänsankari sai pari luuta pureskeltavaksi. Tuosta koirasta riittäisi muuten myös ihan vaan pari juttua kerrottavaksi.. Palaillaan.

Ensi viikosta vielä sen verran, että keskiviikkona on Devinin keikka Kaapelitehtaalla. Ja se on hieno juttu se!

Mitä kuuluu?

Marraskuun kaksi ensimmäistä viikkoa kuluivat tiiviisti peiton alla. Lähes päivittäinen lääkäreiden luona juokseminen tosin piti huolen siitä, että tylsää ei ehtinyt tulla. Epäiltiin mononukleoosia, angiinaa ja ties mitä. Lopullista diagnoosia en saanut koskaan tietää, mutta pari antibioottikuuria kyllä määrättiin taivaisiin pompanneiden tulehdusarvojen takia. Sen jälkeen aika on kulunut sekä töissä että koulussa, joista viimeksi mainitussa olisin kyllä totta puhuen voinut viettää hieman enemmänkin aikaa. Välillä saa vähän lintsata. Kai.

Nyt olisi sitten joulukuu ja minä odotan joululomaa malttamattomana! Tahdon nukkua paljon päikkäreitä ja katsoa leffoja keskellä yötä. Täysin lomallahan minä en ole kai oikeastaan koskaan, koska työt jatkuvat lomallakin normaalisti, mutta silti.. Kahdet pikkujoulut on jo pidetty, yhdet olisi vielä edessä. Huomiselle ei kuitenkaan ole luvassa jouluilua, vaan riehumista näiden äijien seurassa



Noh, ennen jouluhiljentymistä on hyvä päästää vähän ylimääräisiä höyryjä ulos.

Railakasta viikonloppua!