27.10.2010

Torkkuajastin

Mulla on kolme syytä 
herätä, kun kello soi.
Vaan niistä ensimmäisen
oikeastaan juoda voi. 
Ja niin mä painan
torkkuajastimen päälle, noin

Ja taas kun kello soi,
mä mietin sitä toista vaan.
Kirjoitin muistiin sen,
vaan minne lapun laitoinkaan.
Mä katson kelloa ja
päätän vielä nukkua.

Plim plom plim ja ding dong ding.
Nykyään se sanookin
kaikenlaista, zing zong zing.
Mikä ääni kenelläkin.

Kolmannen syyn 
mä tiedän tärkeimmäksi.
Siksi meen mä kahvipurkin luo
ja kaadan porot keittimeen.
Vaan sit mä muistan sen,
se liittyikin vain eiliseen.

Joo, joo, mä säädän torkkuajastimen eiliseen.
Niin, niin, mä säädän torkkuajastimeen eiliseen...

Pohjolan Ilmari - Torkkuajastin

Mä en tosin juo kahvia.

14.10.2010

Tarantino tunes

Quentin on ällistyttävän hyvä. Aivan kaikki leffat eivät ehkä varsinaisesti ole mainittavan arvoisia (mainitsen silti, Death Proof), mutta musiikki ei petä. Jos näitä biisejä täytyy yhdellä sanalla kuvata, se sana olkoon cool.

Girl You'll Be Woman Soon (Pulp Fiction)



Let's Stay Together (Pulp Fiction)



I'm Blue (Kill Bill)




Malaguena Salerosa (Kill Bill)




The Lonely Shepherd (Kill Bill)




Goodnight Moon (Kill Bill part II)





Across 110th Street (Jackie Brown)




Street Life (Jackie Brown)




The Green Leaves of Summer (Inglourious Basterds)




 
One Silver Dollar (Inglourious Basterds)





Ja viimeisenä yksi parhaista jammausbiiseistä koskaan.

Stuck In the Middle With You (Reservoir Dogs)

13.10.2010

No tää on tällaista ajantappotouhua

Tutustuin bloggaamiseen vuonna 2008. Tarina on enemmän kuin tavallinen; välttelin tylsiin ylioppilaskirjoituksiin pänttäämistä selailemalla erilaisia blogeja läpi. En enää muista, mitkä blogit olivat niitä ihka ensimmäisiä, joita aloin lukemaan, mutta kovasti ovat ajat noista päivistä muuttuneet. En oikein tiedä mitä mieltä olen blogien ja bloggailun kehittymisestä pienimuotoisesta harrastuksesta ammattimaiseksi touhuksi, jossa raha liikkuu ja sponsorit laulavat. Mutta eipä yksikään sponsorisopimus ole minulta mitään pois, joten ihan mielelläni seurailen, minkälaiseen asemaan blogit sosiaalisessa mediassa vielä tästä nousevat. Johan niiden vaikutus on nytkin vallan suuri.

Palataan kuitenkin päivän varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, millaiset blogit ovat minun mieleeni juuri nyt.  Sivupalkkihan tosiaan kertoo ne ahkerimmin seuratut sivut, mutta sieltä ei selviä sanallakaan, mikä juuri niissä erityisesti viehättää. Noin yleisesti pidän blogeista, joiden kirjoitusasu on siisti (ei tarvitse olla täysin kirjakielen sääntöjen mukaista tekstiä, mutta sellaista helposti luettavaa ja ymmärrettävää kuitenkin), teksti mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa sekä kirjoittaja sen tuntuinen, että voitaisiin tulla juttuun oikeassa elämässäkin. Tiedän, että viimeinen kohta kuulostaa vähän hassulta, mutta kyllä ajatusmaailman täytyy jollain tavalla kohdata, että jaksan seurata blogia kuukaudesta toiseen. Tästä tuli varmasti selväksi se, että pidän sujuvaa ja hyvää tekstiä kuvia tärkeämpänä, mutta en minä kivoista kuvistakaan valita. Tylsäähän se olisi pelkkää tekstiä lukea, tottakai. Itsellä on tämän asian kanssa vähän vaikeuksia, koska en tosiaan kameraa tällä hetkellä oikeastaan edes omista.


Seuraavaksi muutamia sanoja joistakin lempiblogeistani.

Paras aika vuodesta. Jos saisin lukea enää vain yhtä blogia, valitsisin luultavasti tämän. Stellan tyyli iskee, musiikki on hyvää ja meno rentoa. Ehkä tykkäsin ihan pikkuriikkisen enemmän siitä vanhasta blogista ennen Oliviaa, mutta se kuka vanhoja muistelee ja niin edelleen.

Tiptoes. Jaa, tulikohan hätäiltyä hieman... Saaran jutuista pidän ihan hirrrrrmuisen paljon, joten joudun sittenkin valitsemaan tämän blogin Stellan sijaan. Tiptoesissa viehättää ennen kaikkea Saaran mielenkiintoinen työ, ja on mukavaa huomata, että joskus jo nuorenakin voi löytää sen oikean ammatin ja päästä toteuttamaan omia unelmiaan. Tätä blogia en luultavasti voisi koskaan kehua tarpeeksi.


Popkulttuuriin keskittyvistä blogeista on Geek Is the New Black suosikkini. En minä tätä oikein osaa sen paremmin perustella, blogissa on mielestäni jotenkin tosi hyvä meininki.

Musiikkiaiheisia blogeja tykkäisin selailla enemmänkin, koska luen musiikkijuttuja muutenkin melko paljon. En ole kuitenkaan löytänyt vielä montaakaan oikeasti koukuttavaa tuotosta, ja Echoes onkin ainoa, jonka tällä hetkellä listalle kelpuutin. Toivottavasti sinne ilmestyy kohta muitakin.


Pidän blogeista, jotka päivittyvät usein (siitä, että oma päivitystahtini on useimmiten tyyliä kerta/kuukausi, ei sitten luonnollisestikaan välitetä). Olen myös sikäli ärsyttävän vaativa lukija, sillä en juurikaan pidä mistään parin-kolmen lauseen postauksista. Että tekstiä pitäisi ilmestyä usein ja sen tulisi vielä olla täyttä asiaakin... Huhhei. Itse olen tosi huono kommentoimaan toisten tekstejä, ja harvoin tulee luettua muidenkaan kommentteja. Usein olisi kyllä jotain sanottavaa, mutta yleensä kiireen tai jonkun toisen tekosyyn takia kommentit jäävät sitten kirjoittamatta.

Ja ai niin, tämähän ei suinkaan ole ensimmäinen blogi, jota kirjoittelen. Minä kun nyt vain satun olemaan helposti kyllästyvää sorttia, joten.. Oh well, let's see.

Hyppelykuvat Smashing Magazine

10.10.2010

Satunnaisia faktoja

- Mietin usein, mitä ihmiset tekevät. Tiedättekö, tyyliin "mitähän Antonio Banderas puuhaa juuri nyt"? On mielenkiintoista ajatella, kuinka maailma kuhisee ympärillä.

- En kestä krääsää. Kotona saa olla tavaroita, mutta kaikella täytyy olla jokin funktio. "Turhat" koriste-esineet hyväksyn, jos niillä on tunnearvoa, ovat matkamuistoja tms.

- Ruokakaupassa asioiminen on hyvin ongelmallista. Saatan lähteä pois ostamatta mitään, koska ahdistun ihmisistä, kaupan koosta tai siitä, etten tiedä mitä ostaisin.

- En voi sekoittaa kahden maitotölkin sisältöä. Siis jos lasi jää puolilleen, se on juotava pois ennen kuin kaataa lisää. Ajatuskin siitä, että lasissa on kahta ns. erilaista maitoa, on ällöttävä.

- Välillä harmittelen, että maailmassa on kovin monta paikkaa, joissa en koskaan pääse käymään. Myös elokuvia, kirjoja ja bändejä on jo nyt niin kamalasti, ettei niihinkään kaikkiin ehdi millään tutustua.

- Jaksaisin puhua musiikista tuntikausia, ja olen monet kerrat jäänyt suu vaahdossa selittämään tuntemattomillekin muun muassa siitä, kuinka ennen tehtiin paljon parempaa musiikkia kuin nykyään ja jadajadajaa...

- Pidän lentämisestä, lentokoneista ja sellaisesta lähtemisen tunnelmasta. Haluaisin töihin lentokentälle.

- Haluaisin myös seistä Helsinki-Vantaan lähtevät lennot -taulun edessä ja päättää ihan ilman mitään etukäteissuunnittelua, että tonne mä lähden.

- Olen elossa lähinnä kesällä. Se on hieman harmillista, koska kesä on kovin lyhyt ja suurin osa vuodesta kuluukin sitten jonkinmoisessa koomatilassa.

- Äiti sanoi mulle varmaan noin 13 vuotta sitten, että "sä Anna et oikein kestä tavallista arkea". Kestän omasta mielestäni sitä oikein hyvin, mutten ymmärrä miksi arjen täytyisi olla tylsää.

- "Koska arkea pitää kuitenkin elää, kannattaa sitä jalostaa." Näin.

- Tanssiminen saattaa olla kivointa, mitä voi tehdä.

- Mun mielestä eläimet on mukavampia kuin ihmiset.

- En ihan aina tykkää lapsista, paitsi "omistani" tietysti. Eli siis kummi- ja sukulaismuksuista.

- Mut mun mielestä toi on ihan ok, ei lapsetkaan välttämättä aina tykkää musta.

- Minulle ei välttämättä kannata puhua aamuisin. Turha ainakaan odottaa, että vastaisin mitään.

- Haluaisin olla yhtä cool valokuvaaja kuin Anton Corbijn. Siihen on vielä pikkuisen matkaa, koska tällä hetkellä en omista edes kameraa.

- Tahtoisin muutenkin olla sillee tosi cool, niinku viileä, mutta oikeasti taidan lähinnä olla vaan aika nössö.

- Ja olen aivan liian impulsiivinen ja herkkä ollakseni tyylikkään välinpitämätön.

- Tykkään sanoista ja puhumisesta, joten arvostan verbaalisesti lahjakkaita ihmisiä.

- Esimerkkinä edellisestä se, että pidän televisiosarjoista, joiden dialogi on nopeaa ja älykästä. En kestä hidasta junnaamista.

- Usein haluaisin hoputtaa ihmisiä puhumaan nopeammin.

- Mainitsinko jo, että olen vähän kärsimätön?

- Ja levoton.

- Toisaalta myös aika laiska.

- Ehdottomasti parhaat ja tärkeimmät kaverini ovat naisia, mutta muuten viihdyn yleensä paremmin miesseurassa.

- En ymmärrä huumorimusiikkia. Paitsi vähän Turos Hevi Geetä ja Sleepy Sleepersejä.

- Gösta Sundqvist tulee aina olemaan mun suomalainen lempparisanoittaja.

- En lue runoja, mutta biisien lyriikoita kylläkin. Ja se ei ole sama asia. Tai öö, onhan se.

- Saatan alkaa itkeä, jos näen vanhan miehen (?).

- Halusin yläasteikäisenä (muun muassa) näyttelijäksi. En halua enää.

- Päädyinkin opiskelemaan jotain ihan muuta. En kyllä edes oikein tiedä mikä minusta tulee.

- Mulla on usein tapana kävellä kotini lähellä sijaitsevalle sankarinhaudalle silloin, kun jokin asia harmittaa. Perspektiiviä elämään.

-  Mutta myös Tyttökullat, Frendit ja Gilmoren tytöt auttavat harmitukseen.

- Leffoja on kiva katsoa, mutta yleensä alan viimeistään puolessa välissä touhuta jotain muuta. Sen takia tykkään leffateattereista, koska siellä on pakko istua paikallaan.

- Ainiin... Elokuvateatterissa katsotaan lopputekstit! Tai ainakin osa niistä. Sieltä ei todellakaan rynnätä heti ulos.

- Penelope Cruz on maailman kaunein nainen ja Joaquin Phoenix ehkä komein mies (siis ilman sitä parrakasta räppilookkia).

- Haluaisin ostaa rinkan ja kävellä se selässä ympäri kaupunkia näyttämässä siltä, että olisin juuri palannut maailmanympärimatkalta.

- Toki haluaisin myös ihan oikeasti maailmanympärysmatkalle.

- Katson keskinkertaisia elokuvia usein uudestaan, mutta lempileffojani huomattavasti harvemmin. En halua "kuluttaa" niitä. Vähän sama kirjojen kanssa.

- Tykkään ihan hirveästi Dire Straitsin Brothers In Arms -biisistä, mutten ole voinut kuunnella sitä yli puoleen vuoteen.

- Olen too-della huono luopumaan. En tavaroista, mutta kaikesta muusta.

- Silti olen uskon vakaasti siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Que sera, sera.

- Tarvitsen paljon säpinää. Se on kumma, koska ennen en tarvinnut. Siisteintä on, kun mahanpohjassa vähän kihelmöi...

- ... ja juurikin tämän takia saan myös vähän väliä kärsiä.

- Vihaan sitä, kun ihmiset alkavat heti juhannuksen jälkeen puhua, että tästä se päivä taas lyhenee ja syksy tulee. Ja entäs se "kyllä täällä tuoksuukin jo ihan syksyltä" -höpinä?! Siis kesäkuussa!! En ymmärrä, minusta syyskuukin on vielä tavallaan kesää.

- Rakastan stand-upia.

- Kuulen paljon kommentteja naurustani.

 - Nauran paljon ja kovaa.

- Inhoan lääkärissä käyntiä, koska mulla on aina jo valmiiksi sellainen "anteeksi, anteeksi, anteeksi kun olen kipeä" -fiilis.

- Inhoan myös auton tankkaamista.

- Pidän polkupyöristä ja rullaluistimista. Ja junista silloin kun ei ole kiire minnekään.

- Siivoilin nuorempana myös kavereiden vaatekaappeja. Saatan olla joskus hieman järjestysneuroottinen.

- Kun muutin tähän uuteen kämppään, järjestelin ensimmäiseksi levyt oikeille paikoilleen hyllyyn. First things first.

- Naamassani ärsyttää eniten erittäin tummat silmänaluset.

- Mulla on tosi hyvä tuoksumuisti.

- Yritän epäsäännöllisin väliajoin opetella kuuntelemaan jazzia.

- Harrastan elokuva- ja musiikkiarvostelujen lukemista.

- Harrastan myös leffatrailereiden katsomista. Jos mahdollista, katson trailerin ennen leffan alkua ja sitten vielä lopuksi. Erityisesti tuo jälkeenpäin katsominen on tärkeää, siten näkee, mitkä asiat on haluttu nostaa esille.

- Olen ollut kahdesti mukana Tiernapojissa. Aluksi olin vain taustalaulaja, mutta toisella kerralla pääsin pyörittämään tähteä. Osaan edelleen ne biisit ulkoa.

- Rakastan kaikenlaisia listoja.

- Kalenterini täyttyykin muistettavien menojen lisäksi levy-, elokuva- ja kirjalistoista sekä sanoista ja lauseista, joita kirjoittelen ylös.  Välillä en tosin itsekään enää myöhemmin ymmärrä omia muistiinpanojani.

- Joudun joskus laskemaan ikäni syntymävuoteni avulla, koska en muista kuinka vanha olen.

- Äskeisen lisäksi unohdan yllättävän usein sanoja, erityisesti substantiiveja. Siis ihan sellaisia jokapäiväisiä. Niinku että mikäs se haukkuva eläin taas olikaan?

- Musta tulee sitten isona sellainen italialaistyyppinen mamma, joka kutsuu ystävät ja sukulaiset kotiinsa syömään ja seurustelemaan.

- Haluasin asua pienessä maalaiskylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Siellä olisi aina kesä ja mä asuisin vanhassa puutalossa, jota ympäröi puutarha, jossa on salaisia tunneleita jne.  Realismilla ei ole paikan kanssa mitään tekemistä.

- Jos jokaisella pitäisi olla jokin motto tai tunnuslause, omani kuuluisi näin: tough times don't last, tough people do.

- "Olisitko ennemmin sokea vai kuuro" on mun mielestä äärimmäisen ahdistava kysymys. Kuitenkin nyt, monta vuotta asiaa pohdittuani, olen asiasta melko varma. Sokea. Maailmassa on paljon kaikenlaista pahaa, mitä en halua nähdä, mutta niin paljon hyvää, mitä haluan ehdottomasti kuulla.

- Voisikohan Tom Smith, Egotripin Mikki ja Chris Cornell tulla mun parveekkeelle vähän laulamaan?

- Olen jo melkein oppinut elämään sovussa ailahtelevan luonteeni kanssa.