Day 04 - a song that makes you sad:
Ei ole vielä tullut vastaan biisiä, joka varsinaisesti olisi saanut minut surulliseksi. Haikeaksi ja surumieliseksi joo, mutta nekin kappaleet antavat aina enemmän voimaa kuin tekevät olon surkeaksi. Tässäpä kuitenkin muutama kotimainen tekele, jotka näin äkkiseltään tuli mieleen.
Samae Koskinen - Kaiken Pitää Aina Jatkua (ei löydy YouTubesta, mutta löytyy Elossa-albumilta)
Teksti kolahti minuun ensikuulemalta niin kovaa, etten edes "uskalla" kuunnella tätä liian usein. Summaa sataprosenttisesti ajatuksiani eräästä minulle kovin henkilökohtaisesta asiasta.
Jarkko Martikainen - Tulitikku
Muita versiota en ole kuullut, enkä ehkä haluakaan. Onhan tässä masentavat sanat, mutta pidän tunnelmasta siitä huolimatta.
PMMP - Lautturi
Tässä on oikeastaan vähän samasta jutusta kyse kuin Samaenkin biisissä.
Joutsenetkin voisi sopia tähän.
Dave Lindholm - Pieni ja Hento Ote
Liekö ne nuo viulut sitten...
Monet Leevi and the Leavingsin biisit ovat myös melko surumielisiä. Gösta tosin kirjoitti niin, että tekstit voidaan tulkita joko huumorilla tai syvällisemmin... Minullakin se vaihtelee vähän päivän mukaan.
Paulan ja Olavin versio on minusta todella onnistunut.
Ai niin, pieni lisäys vielä. Vaikka Arttu Wiskarista voi olla montaa mieltä (kuten esimerkiksi sitä, että varmasti lahjakas kaveri, mutta kuinka monta anssikelajaniwickholmia suomalaiset tarvitsevat?), on Tuntemattomassa Potilaassa kuitenkin erittäin koskettava, ja valitettavan totuudenmukainen, sanoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti