28.7.2011

Neljän päivän kesäloma

Aika siistiä on nyt kyllä! On torstai ja mä voin ihan luvan kanssa olla perjantai-fiiliksissä, eikä töitäkään tarvitse ajatella seuraavan kerran kuin vasta tiistaina. Aion mennä töistä suoraan kirjastoon ja maleksia siellä pitkään. Sitten ehkä kaupan kautta vanhempien luokse nukkumaan päikkärit ja illalla uimaan, mikäli ukkonen on siiheksi väistynyt muualle. Lupaan, että tämän pitkän viikonlopun aikana...
... vietän aikaa kavereiden kanssa
... kuuntelen musiikkia ja luen
... nukun tarpeeksi
... urheilen
... en murehdi turhia

25.7.2011

Purrrr

En osaa koodata ja bloggeriin menee hermo. Banneri on jättiläinen, mutta olkoon. Mun piti tänään kuljettaa kameraa mukana ja nappailla päivän aikana kuvia. Onneksi unohdin aamulla koko jutun, sillä tämä päivä on ollut typerä, ikävä ja masentava. En malta odottaa, että kello lyö neljä, koska sitten istun autoon, laitan Wolfmotheria tai jotain soimaan ja unohdan koko tyhmän työpaikan.

Loppuun vielä kahvikupittelukuva itsestäni. Ihan vaan siksi, koska en keksinyt muutakaan. Ja Venetsiassa sentään kaikki oli mukavan leppoisaa. Tuostakin kahvilasta sai hyvää leipää ja isäntä soitti vain Dire Straitsia.  
 

Täällä voisi sen sijaan tällä hetkellä soittaa vaikkapa tätä biisiä repeatilla pari tuntia.
Buhuu.

15.7.2011

Varmaan ihan kohta tulen töihin kotelomekossa ja alan käyttää baarissa korkkareita...

... sillä ostin toissapäivänä kaksi huulipunaa.

Toinen on kirkkaanpunainen ja toinen sellainen tosi hippop nude.

Molemmat Evelinen Aqua Platinumeja (kuulostaapa... hmh... vesipyssymäiseltä) ja hintaa 3,99/kpl. Ostopaikkana Tarjoustalo.

Hittoon diorit, chanelit ja maxfactorit; tytöksihän voi muuttua todella halvalla!

Lienee turha mainita, että nuo ovat tämän 22-vuotiaan neitosen ensimmäiset punat.


14.7.2011

Ja lisää...

Day 06 - a song that reminds you of somewhere

Tää oli phiisofkeik.



Ensimmäinen Thaimaan reissu vuonna 2006. Iso joukko sukulaisia ja ystäviä, täydelliset kaksi viikkoa.

13.7.2011

Ystävienpäivä

Day 05 - a song that reminds you of someone:


The Music muistuttaa hyvästä ystävästä, jonka kanssa on riehuttu monet keikat (ja öhöm, baarikerrat) läpi, mutta myös juteltu tuntikausia elämästä, unelmista ja toiveista.

Come Together muistuttaa hyvästä ystävästä, jonka kanssa on tehty teatteria, fanitettu Vintiöitä ja oltu toistemme tukina mutkissa ja ylämäissä.

Little Lion Man muistuttaa hyvästä ystävästä, jonka kanssa on selvitty useista piinallisista fysiikan tunneista, mietitty tulevaisuutta ja vietetty aikaa ihan vaan tekemättä mitään järkevää.

Summerboy muistuttaa hyvästä ystävästä, jonka kanssa on juotu lasi jos toinenkin viiniä, harrastettu kulttuuria sekä Suomessa että ulkomailla ja pohdittu mistä tässä kaikessa on oikeastaan edes kysymys.

12.7.2011

Nyyh

Day 04 - a song that makes you sad:

Ei ole vielä tullut vastaan biisiä, joka varsinaisesti olisi saanut minut surulliseksi. Haikeaksi ja surumieliseksi joo, mutta nekin kappaleet antavat aina enemmän voimaa kuin tekevät olon surkeaksi. Tässäpä kuitenkin muutama kotimainen tekele, jotka näin äkkiseltään tuli mieleen.

Samae Koskinen - Kaiken Pitää Aina Jatkua (ei löydy YouTubesta, mutta löytyy Elossa-albumilta)
Teksti kolahti minuun ensikuulemalta niin kovaa, etten edes "uskalla" kuunnella tätä liian usein. Summaa sataprosenttisesti ajatuksiani eräästä minulle kovin henkilökohtaisesta asiasta.

Jarkko Martikainen - Tulitikku
Muita versiota en ole kuullut, enkä ehkä haluakaan. Onhan tässä masentavat sanat, mutta pidän tunnelmasta siitä huolimatta.



PMMP - Lautturi
Tässä on oikeastaan vähän samasta jutusta kyse kuin Samaenkin biisissä. 



Joutsenetkin voisi sopia tähän.

Dave Lindholm - Pieni ja Hento Ote
Liekö ne nuo viulut sitten...



Monet Leevi and the Leavingsin biisit ovat myös melko surumielisiä. Gösta tosin kirjoitti niin, että tekstit voidaan tulkita joko huumorilla tai syvällisemmin... Minullakin se vaihtelee vähän päivän mukaan.

Paulan ja Olavin versio on minusta todella onnistunut.




Ai niin, pieni lisäys vielä. Vaikka Arttu Wiskarista voi olla montaa mieltä (kuten esimerkiksi sitä, että varmasti lahjakas kaveri, mutta kuinka monta anssikelajaniwickholmia suomalaiset tarvitsevat?), on Tuntemattomassa Potilaassa kuitenkin erittäin koskettava, ja valitettavan totuudenmukainen, sanoitus.

1.7.2011

Heinäkuun ekana päivänä...

... turhaudutaan ihmisiin, joita ei saa tavoitettua sitten niin millään. Tuut-tuut-tuut... Argh!

... kuunnellaan itkua pidätellen työkavereiden lomajuttuja.

... yritetään jälleen kerran löytää positiivisia puolia lomattomuudesta, toistaiseksi siinä vielä kuitenkaan onnistumatta.

... odotetaan kiireetöntä lauantai-iltaa, jolloin voi rauhassa katsoa Hercule Poirot'ia dvd:ltä.

... samanaikasesti sekä rakastetaan että vihataan hellettä. Kuumuus on ihanaa, ilmastoimaton auto ei.

... kastellaan kukkia.

... haaveillaan Venetsiasta. 

... raahaudutaan rokkialueen ulkopuolelle viettämään kesäiltaa parin hyvän ystävän kanssa.

... tuhlataan ihan pikkuisen työaikaa kirjoittamalla tekstiä blogiin. Mut hei, ei tähän menny ku viisi minuuttia!